Miten käsitettä käytetään
Lompakko voi toimia osana kokonaisuutta, johon kuuluvat todistuksen myöntäjä, haltija ja tarkistaja. Myöntäjä varmentaa tiedot ja antaa digitaalisen todistuksen. Haltija hallitsee tai esittää todistuksen lompakkonsa avulla. Vastaanottava palvelu tarkistaa todisteen ja päättää, soveltuuko se aiottuun tarkoitukseen. Teknisesti kelvollinen esitys on siksi vain yksi osa koko asiointiprosessia.
Käytännön esimerkki
Ajatellaan henkilöä, jolla on digitaalinen ikää koskeva todistus. Verkkokauppa pyytää näyttöä tietyn ikärajan täyttymisestä, ja käyttäjä esittää sopivan todistuksen lompakkonsa kautta. Kaupan on tuettava todistuksen muotoa, ja sillä on oltava peruste luottaa sen myöntäjään. Jos kauppa tarvitsee jonkin muun ominaisuuden, eri kysymykseen vastaavan todistuksen hallussapito ei ratkaise tätä tarvetta.
Tärkeät erot
Digitaalinen identiteettilompakko ei automaattisesti tarkoita EU:n digitaalista identiteettilompakkoa, Tanskan AltID:tä tai maksulompakkoa. Nämä nimet viittaavat tiettyihin hankkeisiin tai muihin käyttötarkoituksiin, kun taas lompakko on laajempi käsite. Eri lompakot ja todistukset suojaavat tietojen jakamista, tilin palauttamista ja tapahtumien yhdistämistä eri tavoin. Yrityksen on selvitettävä yhteensopivuus ja tietovirrat sen sijaan, että se olettaisi sovelluksen kelpaavan kaikkialla. Tämä selitys ei tarkoita, että IDguard tukisi tällä hetkellä identiteettilompakoita.
Lähteet
- World Wide Web Consortium: Verifiable Credentials Data Model v2.0 Tarkistettu
- NIST: NIST SP 800-63C-4: Federation and Assertions Tarkistettu
Selitykset on laadittu tekoälyn avulla, ja ne perustuvat mainittuihin lähteisiin.